Eilen kampaaja löysi päästäni harmaan hiuksen. Minä jo luulin, että se hihkuminen ja tukan pöyhiminen olisi tarkoittanut vähintään täiarmeijan löytymistä, mutta kyse olikin tällä kertaa vain harmaasta hiuksesta. Olkoon siellä, kasvattakoon pesämunaa. Saanpahan luonnolliset raidat.
Siinä vaiheessa todellisuus iski päin naamaa kuin märkä rätti, kun tajusin itsestäni muitakin mummoutumisen oireita:
- pidän räsymatoista
- etsin kuumeisesti pannua, että voisin tehdä kotona pannukahvia
- haaveilen kiikkutuolista
- neulon harva se ilta
- kuuntelen töissä Ylen kanavia aina kun olen huoneessa yksin
- pidän lavatansseista
- rakastan narisevien lattialankkujen ääntä
- vielä enemmän rakastan mökin puuhellassa räiskyvää tulta, vaatteisiin takertuvaa savunhajua ja öljylamppujen loistetta
- olen hurahtanut Metsolat -sarjan kirjoihin
Eihän nuo ole välttämättä muiden mielestä merkkejä mummoutumisesta, mutta minä yhdistän ne meidän mökkiin ja vanhamummoon eli isäni mummoon.
Sitten jos joskus alan värjätä noita harmaita hiuksiani jollain violettiin sävähtävällä harmaan sävyllä, näpertää papiljotteja tukkaan, käyttämään terveyssandaaleja nilkkasukkien kanssa, tai viljelemään puheissani "toista se oli ennen vanhaan" -lausahduksia, niin huolestukaa ja toimittakaa minut pikaisesti hoitoon.
Kiitos.
1 kommentti:
Mie oon pitäny itteeni mummoutujana jo pitkään, mutta noista sun luettelemista asioista ainakin viisi on sopinu minuun jo vuosia! Ja sillon monta vuotta sitten, kun viimeksi kävin kampaajalla, se löysi multa kolme harmaata... aika hitaasti tuo harmaantuminen etenee kuitenkin, kun ei vieläkään oikeestaan näy. Mulla on kyllä aika kirjava tukkakin.
Pannukahvi on parasta kahvia! Varsinkin nuotiolla tehty nokipannukahvi. Sanovat, että pergolaattori on vähintään yhtä hyvä, ellei parempikin, mutta mie en allekirjoita. Siskolla on pergolaattori käytössä, sillä on jotain periaatteellisia syitä vastustaa kahvinkeitintä :)
Lähetä kommentti