sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Elimistö taistelee...

... tauteja vastaan.

Vielä eilen oli imusolmukkeissa niin suuri hyvien ja pahojen välinen sota, että aina kumartuessa tuntui, kuin puoli kaulaa olisi täytetty lyijypainoilla. Sama tunne, kun poskiontelotulehduksessa painaa pään alas ja kasvot täyttää humahtava kipu. Nyt tuo sama tunne oli kaulalla. Leukanivelen takana oleva imusolmuke oli niin turvoksissa, että hetken pelkäsin koko imusolmukkeen räjähtävän ihon läpi. 

Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta olo on hieman hutera, mutta ei sairas. Ikäänkuin ennakkoaavistusta tulevasta. Tai sitten tämä olo johtuu siitä, etten viime yönä nukkunut paria tuntia enempää. Sain unta vasta klo 4 aamulla ja heräsin vähän jälkeen klo 6. Kaikki tämä vain sen takia, että sunnuntaina oli tiedossa aikatauluja, autolla ajamista, parkkeeraamista, käynti sellaisessa liikuntahallissa jossa en ollut ennen käynyt, auton tankkaamista ja piti keksiä missä saisin tulostettua maksukuitin, kun meidän taloudesta ei löydy yhtään toimivaa tulostinta.

Joillekin tämä on ihan arkipäivää. Minulle se on ahdistava stressi. Haluan tuttua ja turvallista, tietää mitä tuleman pitää, en pidä yllätyksistä enkä uusista paikoista tai ihmisistä. Minulle kaikki muutos on ensin pahasta, vaikka loppujen lopuksi muutos olisikin suunta parempaan.

Noh, päivän tapahtumat on taputeltu ja sekä minä, neitokainen että hänen ystävänsä olemme hengissä ja voimme hyvin. Minäkin olisin ansainnut mitalin kaikista niistä viimeaikaisista tapahtumista, joissa olen tämän vuoden puolella ylittänyt itseni ja antanut laittanut itseni likoon 150 %:sesti  , mutta tässä kuva mitalista, mikä pujotettiin tänään neitokaisen kaulaan hänen street dance -tanssiryhmänsä  otettua osaa alueellisesssa kilpailussa.







Ei kommentteja: