Torstaina minusta tuntui, että kiviäkin kiinnostaa ja olisin mieluummin jäänyt kotiin makaamaan ruodollani ja tekemään empiiristä tutkimusta siitä pystyisinkö sylkäisemään kattoon asti, mutta lähdin kun olin luvannut.
Täytyy kyllä myötää, että yllätyin positiivisesti. Isac vaikutti fiksulta pojalta, lavaesiintyminen upposi tyttöihin (ja ehkä yhteen vähän vanhempaakin naisihmiseen ;)) ja kaiken lisäksi huomasin hytkyväni kuten Ally McBeal. Ensin aloin nyökyttämään päätä musiikin tahdissa ja sitten aloin vaivihkaa heiluttamaan hartioitakin. Enempää en uskaltanut, etten olisi nolannut meidän neitoa muiden silmissä, kun äiti bilettää Elliotin tahdissa :D Pakko se on myöntää, osui ja upposi minuunkin, ei ihme että neitokainen tykkää :)
No, jos Isac Elliot meni hartioihin asti, niin Antti Tuisku teki vaikutuksen polviin saakka. Antti Tuisku ei ole aiemmin herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita ja koko artisti on kuulunut "Ihan yks se ja sama" -kategoriaan. Mutta, nyt nähdessäni tuon keikan, voin sanoa, että taisi saada yhden fanin lisää :D Voi tsiisus mikä lavaesiintyminen, juuri sopivan diiva ja itsevarma, olematta kuitenkaan itserakas tai ylimielinen. Ja mikä lantio!! Oijj, mitkä liikkeet! Huh! Ja Antti veti paidankin pois hetkeksi... ;) Biisit meni polviin saakka ja hytkyin musiikin tahdissa. Katselin kateellisena neitoa kavereineen, jotka tanssivat sydämensä kyllyydestä musiikin tahdissa. En tanssahdellut, kun ei muutkaan aikuiset, mutta ei että miten olisi mieli tehnyt mennä siihen neitojen rinkiin ja tanssia tämän tahdissa :D
Mietin, että miksi sitä ei uskaltaisi tanssia ja riemuita musiikista kuten lapset. Toiset aikuiset tarvitsevat epävarmasssa tilanteessa kuperkeikkalimpparia, mutta minä tarvitsen jotain sellaista, minkä olin nyt ihan unohtanut tehdä. Olen tämän toimintatavan kopioinut tv-sarjasta Ally McBeal. Tämä alla oleva on se mitä minä teen epävarman tilanteen edellä, teen aamuisin jos tiedän, että työpäivästä tulee hankala, teen ennen tyttöjeniltaa tai silloin kun haluan muuten vaan kohottaa tunnelmaa. Minä teen näin, kuten Bisquit ja koska en tehnyt näin torstaina ennen keikkaa, olin ahdasmielinen ja pidättyväinen. :D
Mutta sitten tuli Cheek ja räjäytti tunnelman ihan kattoon!!! Ai vitsi mikä tunnelma, mikä SHOW ja mikä musiikki!! Sitten en enää pidätellyt, vaan tanssin ja lauloin. Siinä oma tyttö kavereineen ja vanhempineen katseli hetken suu auki, kun päästelin täysillä, mutta ai että miten tuntui HYVÄLTÄ!
:) Minä taas ihmettelin sitä, että miten ihmeesssä minun neitokainen osaisi ulkoa niin monta Cheekin kappaletta ja yllytin vaan laulamaan lisää mukana.
Oli ihan älyttömän hyvä, että lähdettiin vaikka ensin tuntui siltä, että olisihan sitä parempaakin tekemistä. :) Aivän järjettömän ihana ilta ja hyvä fiilis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti