Joulu 2013

Kulta

17.2.2010-25.12.2013

Pieni rakas meni nopeasti huonoon kuntoon. Jouluaattoiltana huomasin ettei kaikki ollut kunnossa ja joulupäivänä löysin pienen menehtyneenä. Käärin pienen rakkaan kauniiseen kangaspalaan ja peittelin pieneen pahvilaatikkoon.


Sydäntä repi tuska pienen rakkaan menetyksestä, mutta myös Murun voinnista menetettyään siskonsa. Miten Muru pärjäisi yksin, sillä Kulta oli ollut se joka pyöritti heinistä pesän. Kulta piti huolta, että akvaariossa riitti actionia ja nyt häkki hiljainen.

Heti ensimmäisenä arkipäivänä lähdin kiertelemään ja soittelemaan eläinliikkeitä lajitoverien löytymisen toivossa. Yhdessä eläinliikkessä oli gerbiilinaaras pariskunta, mutta elokuussa syntyneitä niitä pidettiin "liian vanhoina" ja niiden sopeuttaminen Muruun olisi voinut olla vaikeaa. Muissa eläinliikkeissä sanottiin, että luovutusikäisiä gerbiilivauvoja voisi olla tulosssa vasta kuukauden tai parin päästä. Kävin kysymässä neuvoa myös eläintarvikeliikkestä ja siellä neuvottiin ottamaan yhteyttä vielä yhteen eläinliikkeeseen ja siellä oli juuri sopivasti luovutusikäiset gerbiilisisarrukset! Sovin, että tulisimme heti katsomaan noita gerbiilivauvoja ja niihän siinä kävi, että kolmistaan lähdettiin ja viisi meitä tuli takaisin kotiin.

Pip ja Pop nukkumassa vierekkäin vessapaperirullan sisällä.

Vuokrasin samasta eläinkaupasta tutustuttamishäkin, jossa uudet tulokkaat viettivät ensimmäisen päivänsä. Häkki laitettin akvaarion sisään. Ensimmäinen päivä meni kaikilla suuren hämmennyksen tunteissa. Muru ihmetteli, että mikä siellä rapisee ja mitä ihmeen otuksia tuli HÄNEN reviirilleen. Muru pyöri levottomana häkin ympärillä, yritti kaivautua alitse, hyppi häkin päällä ja rummutti jaloillaan varoittaen vaarasta. Pip ja Pop piipittivät peloissaan, mutta uskaltautuivat toisinaan nuuhkimaan kalterien välistä Murua.

Muru hämillään

Seuraavana päivänä vaihdettiin osia: Muru laitettiin häkkiin ja päästettiin Pip ja Pop vilistämään ympäri akvaariota. Seurailin päivän  näiden touhuja ja käyttäytymistä. Kaverit vaikuttivat rauhallisilta ja nuuhkivat toisiaan. Rummuttelu oli loppunut enkä havainnut ensimmäistäkään merkkiä aggressiivisesta käyttäytymisestä.

Kolmantena päivänä päästin kaikki kolme samaan tilaan ja hyvinhän se meni. Kaikki menivät nukkumaan samaaan pahvilaatikosta tehtyyn pesään. Pari kertaa Muru antoi ajoi pienet sieltä pois, mutta ei yrittänyt purra eikä ollut merkkiä tappeluista. Illalla pienet jopa hyppivät Murun päällä eikä vanhus ollut siitä moksiskaan :)

Pip ja Pop

Eilen ihmeteltiin missä kaikki olivat, kun pesät olivat tyhjillään ja mieheni löysi kaikki kolme pienen kookoksenkuoren sisältä. Hyvä jos sinne mahtuu edes kaksi normaalikokoista gerbiiliä, niin siellä ne nyt olivat tiiviissä sykerössä kaikki kolme :')

Pip ja Pop ovat tehneet Murulle ilmeisen hyvää, sillä ensimmäisen kerran näin Murun "sukeltelevan" ja kaiveltevan purujen joukossa. Sulassa sovussa siis kaikki ja nyt taas touhua riittää.

Muru kiipeilee

Vaikka suru ja ahdistus Kullan kohtalosta painaa edelleen rintaa, putosi suuri kivi sydämeltäni kun Muru hyväksyi uudet rakkaat kaverit.