Saipaannorppatautia

On tässä tänä viikonloppuna tämä äiti joutunut useampaan otteeseen raapimaan päätään, niin että kalju melkein jo kiiltelee päälaella. Tässä otteita tästä viikonlopusta:

Pienin kaksijalkaisista on nyt viikonloppuna ollut kipeänä. Kuumeeseen asti lämpö ei  kuumemittarin  noussut, mutta väsähtänyt olo ja silmistä sammunut valo kielivät, että kroppa käytti kaiken energian taistossa pöpöjä vastaan. Likka valui pitkin sohvaa, ja kaikki oli "ihasama" tai "aha". Ruokaa ei tehnyt mieli, herkut sai jäädä pusseihinsa ja juomaankin sain, kun tarjoilin arvon ladylle appelssiinimehua torpan hienoimmista laseista ;)

Jotain oli kuitenkin syötävä, jotta elimistön taistelupartio saisi voimaa.Kysyttäessä mikä ruoka menisi parhaiten alas, sain vastaukseksi olankohautuksia. Esitin jatkokysymyksen, että millähän kastikkeella tämä tarjoiltaisiin. Ilmeestä päätellen kastike saisi olla aika hapan. Kaupasta ei kuitenkaan löytyisi olankohautuksia happamalla kastikkeella, joten sai siinä hetken miettiä, että mitä ihmettä sitä jälkikasvulleen koittaisi tarjota, kunnes peiton alta kuului vaimea ääni "keitettyjä perunoita semmosella kanalla ja ihanalla kastikkeella". Päässä vilahti koulun riisi ja kanaviillokki. Ikinä en ollut sellaista tehnyt enkä tiennyt miten sitä tehdään, joten hätätapauksessa käytiin hakemassa valmisruokaa  starttipakkaukset uusavuttomille. Pienen tuunauksen jälkeen niistä syntyikin keitettyjä perunoita kanacurrykastikkeella, jota upposi 130 senttiseen varteen iso, rekkamiehen annos.

Tänään virtaa tuntuu taas riittävän, mutta yön aikana oli tullut yskä. Ohimennessä totesin ääneen, että kun kuullostat ihan hylkeeltä, että onkohan tämä taas kurkunpääntulehdusta. Hetki meni ennenkuin likka tuli varovasti kysymään, että onko se saipaannorppatauti vaarallinen ja vielä myöhemmin varmisti, että eihän tällaisen delfiiniyskän takia tarvitse leikata kurkkua tai syödä aspiriinia, kun se oli pahaa.  Ihmettelin, että miten niin aspiriinia, kun ei meillä ole koskaan sitä ollut. " Ei aspiriini, kun se samariini, se kapsilooni", sanoi pieni. Nyt tiedän, ettei kannata pienelle tarjota Strepsilsejä minkään makuisina, kun ne on niin pahoja että tippuvat suusta pois ihan itsestään.

 Jos näette jossain Motivaatiota Tarmon ja Energian kanssa haahuilemassa, niin palauttakaa ne pikapostissa tänne meille. Nukkumatillekin on tainnut jäädä ryyppyputki päälle, kun ei ole näillä kulmilla aikoihin näkynyt.